Eskari, round two
Veini, maailman helpoin lapsi aloitti esikoulun. Veinin kanssa oli ollut aina niin helppoa. Kun eskari aikaan oli välillä haastavaa käytöstä niin mehän oltiin ihan ihmeissään. Siis oliko tuo lapsi jäänyt kasvattamatta? Oliko kaikki aika ja energia mennyt Veetiin. Veini oli aina mennyt kerhoon hymyssä suin, nyt itki perääni kun vein hänet esikouluun. Sanoitti, ettei kavereita ollut. Se oli hänen aito tunne, vaikka eskarista muuta väitettiin. Iltaisin kotona itki kun ei osaa leikkiä kuin muut, katsoo vaan sivusta vaikka olisi tahtonut olla mukana. Olisi tarvinnut aikuista mukaan leikkiin, niinhän toimittiin myös kotona. Leikkitaidot oli heikot. Kasvattajat sanoi että veini itse tahtoo vaan katsella muiden leikkejä. Ei annettu apua eikä tukea vaikka kerroin et se kyl tahtoo mukaan peleihin ja leikkeihin ja muistutin et ei kukaan lapsi aina tahdo olla vierestä katsomassa. Pikkuhiljaa Veinin mieli mustui, hän koki olevansa kaikessa huono ja ihmisenä surkea. Kotoa tulevat tsempit ei riitt