Valon nopeudella

Kului päiviä, kului viikkoja. Tutkimuksia valmistui toinen toisensa perään, mitään maksatulehdukseen johtavaa syytä ei löytynyt. Jäljelle jäi paha anemia, joten oletus on että se johtui siitä. Yhtenä päivänä nostin vauvan vaunuista (vauva oli sisällä vaunuissa sillä kuljetin häntä mukanani KOKOAJAN) ja vauva näytti jotenkin erilaiselta. Kauhukseni huomasin, että hän oli poistanut itseltään nenämahaletkun. Tästä alkoi pulloruokinta. Vesimunuaisia alettiin myös tutkimaan, estolääkitys oli aloitettu heti syntymän jälkeen. Saimme ohjeistuksen viedä vauva heti päivystykseen jos ilmenee selittämätöntä kuumetta. Kun näin kävi, ei päivystyskäynti ollut niin simppeli, ovelta ne olisi kotiin käännyttänyt. Jouduin joka kerta pyytämään, että lukisi edes pätkän vauvan tiedoista ja että on ohjeistettu ottamaan virtsanäyte, näin pääsimmekin aina suoraan lastenlääkärille. ”Tukehtumiskohtauksia” epäiltiin epilepsiaksi. Kävimme antamassa uniaivosähkökäyrää, tutkimuksen alkaessa ensimmäisenä nukahti

”No mitä mä sanon” ja hymy levisi Henkan kasvoille. Näin Henkan kamerasta kuvia vauvasta. Laitettiin viesti mun äidille: ”Kaikki hyvin”. Vaan eihän siinä edes lukenut, että vauva on syntynyt. Fiilis oli sekava, helpottunut mutta ei sillälailla onnellinen kuin synnytyksen jälkeen aiemmin oli ollut. Järki ei pelannut, soitin mun äidille että vauvan vaatteet pitää silittää. Tämä tuskin oikeasti oli kovin tärkeää just nyt. Mun paikka oli Naistenklinikalla, vauva oli Lastenklinikalla teholla. Tiesin, että kohta saa yrittää nousta sängystä. Pyysin särkylääkettä. Sitten tuli lupa nousta. Voin kertoa ettei ikinä oo sattunu niin lujaa, synnytyskin on pieni kipu siihen verrattuna. Mä vaan ajattelin et kunhan ei lähtis taju tästä kivusta ni pääsen siirtymään pyörätuoliin. Henkka työnsi mua kohti lastenklinikkaa, ensin mentiin hissillä alas. Kun hissin ovet aukes ja edessä oli tunneli joka näytti sille ettei se ole "ulkopuolisille" tarkoitettu paikka, mua suututti! Nyt ei jaksa Henk

Selvennetään heti että suolikaappihan on siis vatsa. Tässä tapauksessa voidaan siis sanoa että leikkauksen suorittaneella kirurgilla oli käytössään suolikaapin avain, eli veitsi. Asiaan, salissahan oli tietty täysi tohina päällä heti kun sinne pääsin. Kaikki tapahtui äkkiä, kätilöllä oli yhtäkkiä käsissään vauva jota nosti vähän näytille ja sanoi heti perään että nyt on kiire ja poistui salista tämä kyseinen vauva mukanaan. Viiviä alettiin ompelemaan kasaan ja muistaakseni mulle sanottiin että voin lähteä vauvan mukaan. Poistuin salista ja vaihdoin heti takaisin omiin vaatteisiin, tuntupa omat vaatteet hyvältä! Lainaus synnytyskertomuksesta: "Lapsi syntyi velttona ja kalpeana. Intuboitu välittömästi ja ventiloitu alkuun huoneilmalla, hapentarve vaihdellut alkuhoidon aikana. Laitettu napalaskimokatetri ja annettu O Rh negat. hätäveriä 40ml. Sittemmin verikeskuksesta saatu tieto, että lapselle olisi ollut parempi antaa O Rh posit. c ja E negat. punasoluja joita olisi myös ol

30.5.2013, puhelin soi. "Neuvola" luki näytöllä. "Alkuraskaudessa on ollut heikkoja vasta-aineita, tarvitaan lisänäytteitä, myös isästä." En ymmärtänyt mistä on kyse. Kysyin, mutta hän ei osannut selittää. Sanoi vain että pitää kiireellä mennä. ”Ei näistä yleensä mitään seuraa, joten ei syytä huoleen”. Kävimme antamassa näytteet. Vauva liikkuu huonosti, teen liikelaskentaa. Liikkuu vähemmän ja vähemmän, sitten ei ollenkaan. Tieto lisää tuskaa, mä ajattelin. Olin varma, että vauva on menetetty, mutta yritin unohtaa asian ja odotin että tää painajainen loppuu. Lopulta uskalsin kertoa isännälle, että nyt on paha tilanne, onneksi hän pakotti sairaalaan. Käyrä oli kuulemma hyvää, vaikka sydänääniä ei meinannut heti löytyä ja kerkesimme pelästymään jo, mutta siis kaikki oli "hyvin". Käyrän jälkeen lääkärintarkastus ja ultra. ”En kyllä saanut kun yhden liikkeen, mutta lapsiveden määrä, istukka ja kaikki muu on normaalit joten ei vauvalla mikään hätä ole,