(Reilu)Kerhoaika
Pieni tauko synnytystarinoista. Avataan vähän miten poikien kerhoura lähti liikkeelle.
Kerho alkoi kivasti, tai niin mä ainakin luulin, mutta kotona ongelmat jatkui. Veini täytti kesällä kolme ja aloitti myös kerhon seuraavana syksynä.
Kerhoon oli tullut uusi täti. Viikko/viikko systeemillä tädit pyöritti sitä. Joka toinen viikko ei ollut olevinaan mitään ongelmaa, koska Veeti sai tehdä mitä tahtoi, mm. piirsi kun muut lauloi jne. mutta sitten joka toinen viikko olikin pahoja ongelmia.
Neuvolapsykologikin kävi siellä seuraamassa Veetiä ja hän olikin tietämättäni saanut mielenkiintoista kommentointia joka selvisi myöhemmin.
Hakeuduimme jälleen neuvolaan, tarvitaan jotain apua. Onneksemme neuvolassa työskenteli eräs lääkäri, jonka tiesin auttavan. Hän laittoi lähetteen lasten psykiatriselle. Psykiatrisen ensikäynnillä sain kuulla kuinka minulla on negatiivinen kuva lapsestani ja tarvitsen keskusteluapua. Veetin kuullen hän oikeastaan sanoi että oon vaan paska äiti! Lisäksi hän puhui siihen sävyyn että ihan kun Veetin isä ei osallistuisi arkeen. Meidät ohjattiin perheneuvolaan.
Olin niin hämilläni tästä käynnistä, että otin puhelimitse yhteyttä psykiatriseen ja kysyin että mitä ihmettä? Tässä kohtaa selvisi se, että kerhosta oli kerrottu neuvolapsykologille että Veeti pelkää isäänsä, siis MITÄ?
Perheneuvolasta meille tarjottiin perheohjausta jota otettiin vastaan tottakai. He kävivät muutaman kerran leikkimässä poikien kanssa, näyttämässä miten siitä selviää. Mä osasin kyllä jo, mutta tarvitsin neuvoja siihen miten voin tehdä vaikka kotiaskareita Veetin ollessa kotona. Muutaman kerran jälkeen hän ei päässyt tulemaan, jonka jälkeen hänestä ei kuulunut enää mitään, ennen kuin 6kk myöhemmin laittoi viestin ”Vieläkö on tarvetta?” No ei vakuuttanut.
Kerran hain Veetiä kerhosta ja täti kertoi, että oli nostanut Veetin ”riveleistä” sohvalle, sillä häntähän ei kukaan raavi. Ajattelin vain että voiko ne tosiaan toimia noin?!
Joskus isäntä haki Veetiä, silloin tuo täti itkien huusi kaikkien lasten ja vanhempien aikaan ”Katso nyt, näin se pilaa kaiken, vie se pois”.
Miten voit viedä lapsen kerhoon josta sun on toivottu vievän se pois?? Tietääkseni tälle tädille ei seurannut tälläisestä toiminnasta mitään, hän jäi sairauslomalle.
Oli selvää, ettei Veeti voinut jatkaa siellä, poika oli siirrettävä päiväkotiin. Sieltä saisi kuulemma tukitoimia paremmin. Veeti vaihtoi päiväkotiin vuoden alusta, tukikertoimilla. Veetin päiväkotiura ei sujunut hyvin, näin että ongelmia ja haasteita oli. Syystä tai toisesta päiväkodin puolelta ne ei tullut paperille vaikka erikseen pyysin. Veeti oli agressiivinen myös päiväkodissa, mutta heidän mielestään kaikki oli vain leikkipainia. Mitään apuja ei mistään saatu, ongelma ei voi olla suuri jos se on vain kotona, joku taho tuumasi.
Osallistuimme ”Eväitä arkeen”-koulutukseen joka oli suunnattu haastavien lasten vanhemmille. Käynneillä myös lapsille oli oma käynti, tai siis hoito järjestetty, mutta eihän nekään pärjänneet Veetin kanssa. Veinillä taas kerho sujui hyvin, Veini oli vain aina iloinen hömppä ❤️
Seuraavassa kirjoituksessa onkin isännän vuoro avata tapausta joka oli ehkäpä pelottavin kokemus joka on tullut kohdattua, joten pysykää mukana ja kerro myös kavereilles jota aihepiiri vois kiinnostaa yhtään.
Kerho alkoi kivasti, tai niin mä ainakin luulin, mutta kotona ongelmat jatkui. Veini täytti kesällä kolme ja aloitti myös kerhon seuraavana syksynä.
Kerhoon oli tullut uusi täti. Viikko/viikko systeemillä tädit pyöritti sitä. Joka toinen viikko ei ollut olevinaan mitään ongelmaa, koska Veeti sai tehdä mitä tahtoi, mm. piirsi kun muut lauloi jne. mutta sitten joka toinen viikko olikin pahoja ongelmia.
Neuvolapsykologikin kävi siellä seuraamassa Veetiä ja hän olikin tietämättäni saanut mielenkiintoista kommentointia joka selvisi myöhemmin.
Hakeuduimme jälleen neuvolaan, tarvitaan jotain apua. Onneksemme neuvolassa työskenteli eräs lääkäri, jonka tiesin auttavan. Hän laittoi lähetteen lasten psykiatriselle. Psykiatrisen ensikäynnillä sain kuulla kuinka minulla on negatiivinen kuva lapsestani ja tarvitsen keskusteluapua. Veetin kuullen hän oikeastaan sanoi että oon vaan paska äiti! Lisäksi hän puhui siihen sävyyn että ihan kun Veetin isä ei osallistuisi arkeen. Meidät ohjattiin perheneuvolaan.
Olin niin hämilläni tästä käynnistä, että otin puhelimitse yhteyttä psykiatriseen ja kysyin että mitä ihmettä? Tässä kohtaa selvisi se, että kerhosta oli kerrottu neuvolapsykologille että Veeti pelkää isäänsä, siis MITÄ?
Perheneuvolasta meille tarjottiin perheohjausta jota otettiin vastaan tottakai. He kävivät muutaman kerran leikkimässä poikien kanssa, näyttämässä miten siitä selviää. Mä osasin kyllä jo, mutta tarvitsin neuvoja siihen miten voin tehdä vaikka kotiaskareita Veetin ollessa kotona. Muutaman kerran jälkeen hän ei päässyt tulemaan, jonka jälkeen hänestä ei kuulunut enää mitään, ennen kuin 6kk myöhemmin laittoi viestin ”Vieläkö on tarvetta?” No ei vakuuttanut.
Kerran hain Veetiä kerhosta ja täti kertoi, että oli nostanut Veetin ”riveleistä” sohvalle, sillä häntähän ei kukaan raavi. Ajattelin vain että voiko ne tosiaan toimia noin?!
Joskus isäntä haki Veetiä, silloin tuo täti itkien huusi kaikkien lasten ja vanhempien aikaan ”Katso nyt, näin se pilaa kaiken, vie se pois”.
Miten voit viedä lapsen kerhoon josta sun on toivottu vievän se pois?? Tietääkseni tälle tädille ei seurannut tälläisestä toiminnasta mitään, hän jäi sairauslomalle.
Oli selvää, ettei Veeti voinut jatkaa siellä, poika oli siirrettävä päiväkotiin. Sieltä saisi kuulemma tukitoimia paremmin. Veeti vaihtoi päiväkotiin vuoden alusta, tukikertoimilla. Veetin päiväkotiura ei sujunut hyvin, näin että ongelmia ja haasteita oli. Syystä tai toisesta päiväkodin puolelta ne ei tullut paperille vaikka erikseen pyysin. Veeti oli agressiivinen myös päiväkodissa, mutta heidän mielestään kaikki oli vain leikkipainia. Mitään apuja ei mistään saatu, ongelma ei voi olla suuri jos se on vain kotona, joku taho tuumasi.
Osallistuimme ”Eväitä arkeen”-koulutukseen joka oli suunnattu haastavien lasten vanhemmille. Käynneillä myös lapsille oli oma käynti, tai siis hoito järjestetty, mutta eihän nekään pärjänneet Veetin kanssa. Veinillä taas kerho sujui hyvin, Veini oli vain aina iloinen hömppä ❤️
Seuraavassa kirjoituksessa onkin isännän vuoro avata tapausta joka oli ehkäpä pelottavin kokemus joka on tullut kohdattua, joten pysykää mukana ja kerro myös kavereilles jota aihepiiri vois kiinnostaa yhtään.
Kommentit
Lähetä kommentti