Tapaus Veeti
Etenen näissä tarinoissa kronologisesti aloittaen ensimmäisestä raskaudesta ja etenen pikkuhiljaa kohti haastavampia aikoja. Tässäpä Tapaus Veeti:
Huhtikuu 2009 ja positiivinen raskaustesti. Se ei ollut ehkä monien mielestä ihan ok, sillä olimme seurustelleet vasta hetken, vaikka tunteneet jo vuosia.
Odotusaika olikin kamala, hyi! Painoa tuli 39kg ja lopussa todettiin raskausmyrkytys.
4275g ja 53cm pitkä poika syntyi helmikuussa 2010 viikolla 40+3. Synnytys oli helppo ja sujui kuin kirjoissa on kerrottu, kesti kaikkineen noin 5h. Iskäkin selvisi hengissä, ehkä siksi ettei se kertonut synntyksen aikana että puristin hänen kättään liian lujaa.
Vauvalle oli otettu mukaan vaatteet joilla vauva tuodaan kotiin, vauvat on pieniä joten vaatteet oli kokoa 50cm, no niillä päästiin kotiin jonka jälkeen ne sai heittää koriin nimeltä ”pieneksi jääneet.” Talvivauvalle oli ostettu lämmin vaunupussi ja ihania villahaalareita, mutta vauvalla olikin aina kuuma, ei niitä voinut käyttää.
Imetys ei ollutkaan kivaa, vaikka maitoa riitti kyllä. Painostus imetykseen oli jäätävä, kärsin 3kk ja siirryimme pulloon.
Kaikkiaan helppo vauva joka viihtyi lähellä, mutta tarvitsi omaa tilaa. Yöt hyvin nukkuva ja päivät hymyilevä poika sai nimekseen Veeti. Veetillä oli leveät hartiat, isot nyrkit ja jalkaterät, nämä vaikutti jopa vaatteiden valintaan. Vuoden ikään mennessä Veeti oli valvottanut yhtenä yönä, silloin hänellä oli hurja vesirokko. Veetin kanssa liikkuminen oli helppoa, mutta hän nukkui vain omassa sängyssä tai liikkuvassa autossa/vaunuissa.
Olin lukenut, että hyvät äidit tekee taaperolleen soseet itse, joten ajattelin että näin on tehtävä. Veeti oksensi kaikesta mitä yritin tarjota, vain kaupan soseet kävi, niistäkin vain muutama ja siis niitä kaikista sileimpiä.
Keväällä 2011 olin taas turvonnut 35kg ja olo oli kamala. Piti muuttaa isompaan asuntoon jota ei löytynyt Hyvinkäältä joten kamat kasaan ja riksuun. Veetille oli tulossa veli. Kuka väitti, että siinä missä menee yksi, menee myös toinen? Vauva pidettiin korkealla pöydällä sitterissä tai sujautettiin Veetiltä salaa vaunuihin nukkumaan. Sisarusvaunuja tuli kokeiltua hyvin monet, kaikissa Veeti pääsi repimään vauvaa.
Kun tuli aika, että vauvaa olisi pitänyt pitää lattialla huomasin sen mahdottomuudeksi ollessani poikien kanssa kolmistaan. Se oli liian vaarallista sillä Veeti yritti hyppiä vauvan päälle. Puhuin neuvolassa usein asiasta. Kerran neuvolassa Veeti pomppi sylissäni ja hänen pää kolahti leukaani. Terveydenhoitaja kysyi ”Tämäkö on sitä huonoa käytöstä?”. No ei, ei ollut.
Huhtikuu 2009 ja positiivinen raskaustesti. Se ei ollut ehkä monien mielestä ihan ok, sillä olimme seurustelleet vasta hetken, vaikka tunteneet jo vuosia.
Odotusaika olikin kamala, hyi! Painoa tuli 39kg ja lopussa todettiin raskausmyrkytys.
4275g ja 53cm pitkä poika syntyi helmikuussa 2010 viikolla 40+3. Synnytys oli helppo ja sujui kuin kirjoissa on kerrottu, kesti kaikkineen noin 5h. Iskäkin selvisi hengissä, ehkä siksi ettei se kertonut synntyksen aikana että puristin hänen kättään liian lujaa.
Vauvalle oli otettu mukaan vaatteet joilla vauva tuodaan kotiin, vauvat on pieniä joten vaatteet oli kokoa 50cm, no niillä päästiin kotiin jonka jälkeen ne sai heittää koriin nimeltä ”pieneksi jääneet.” Talvivauvalle oli ostettu lämmin vaunupussi ja ihania villahaalareita, mutta vauvalla olikin aina kuuma, ei niitä voinut käyttää.
Imetys ei ollutkaan kivaa, vaikka maitoa riitti kyllä. Painostus imetykseen oli jäätävä, kärsin 3kk ja siirryimme pulloon.
Kaikkiaan helppo vauva joka viihtyi lähellä, mutta tarvitsi omaa tilaa. Yöt hyvin nukkuva ja päivät hymyilevä poika sai nimekseen Veeti. Veetillä oli leveät hartiat, isot nyrkit ja jalkaterät, nämä vaikutti jopa vaatteiden valintaan. Vuoden ikään mennessä Veeti oli valvottanut yhtenä yönä, silloin hänellä oli hurja vesirokko. Veetin kanssa liikkuminen oli helppoa, mutta hän nukkui vain omassa sängyssä tai liikkuvassa autossa/vaunuissa.
Olin lukenut, että hyvät äidit tekee taaperolleen soseet itse, joten ajattelin että näin on tehtävä. Veeti oksensi kaikesta mitä yritin tarjota, vain kaupan soseet kävi, niistäkin vain muutama ja siis niitä kaikista sileimpiä.
Keväällä 2011 olin taas turvonnut 35kg ja olo oli kamala. Piti muuttaa isompaan asuntoon jota ei löytynyt Hyvinkäältä joten kamat kasaan ja riksuun. Veetille oli tulossa veli. Kuka väitti, että siinä missä menee yksi, menee myös toinen? Vauva pidettiin korkealla pöydällä sitterissä tai sujautettiin Veetiltä salaa vaunuihin nukkumaan. Sisarusvaunuja tuli kokeiltua hyvin monet, kaikissa Veeti pääsi repimään vauvaa.
Kun tuli aika, että vauvaa olisi pitänyt pitää lattialla huomasin sen mahdottomuudeksi ollessani poikien kanssa kolmistaan. Se oli liian vaarallista sillä Veeti yritti hyppiä vauvan päälle. Puhuin neuvolassa usein asiasta. Kerran neuvolassa Veeti pomppi sylissäni ja hänen pää kolahti leukaani. Terveydenhoitaja kysyi ”Tämäkö on sitä huonoa käytöstä?”. No ei, ei ollut.
Kommentit
Lähetä kommentti