Tapaus Veini
Edetään taas tarinassa jonkin verran eteenpäin.
Kesäkuu 2011, en jaksa enää! Isäntä keksi, että saunomalla synnytys käynnistyy joten sauna päälle ja kalja auki. Siitä alkoikin supistukset, saunassa käväsin pikaisesti sillä eihän sairaalaan voi liian ajoissa mennä. Kalja jäi isännältä kesken.
Veetin hoitajalla kesti saapua paikalle ja matka Riihimäeltä Hämeenlinnaan oli kamala. Muistan kuinka vauhti tuntui kamalalta, mutta halusin äkkiä sairaalaan. Ovista sisään jossa kätilö tuumasi: ”Hyvä että vuorokausi ehti vaihtua niin ei mene maksua”. Ajattelin että makso mitä makso, tänne jotain helpotusta.
Rv 40+0, ”Ota sukista kiinni” se kätilö sanoi jonka jälkeen kohotti vauvaa ”poika tuli”.
Siis niin veljensä näköinen vauva! 4370g ja 52cm pitkä täsmällinen poika, jolle oli jo varattuna vain 56cm vaatteita.
Seuraavana iltana hoitaja tarjosi kylvetys- ja vaipanvaihto opetusta mutta enhän moista enää tarvinnut, minullahan oli vauva myös kotona. Hän kysyi myös olisiko muita toiveita johon vastasin, että lähdemme aamulla kotiin.
Imetys oli edelleen yhtä epämiellyttävää, imetin jälleen 3kk ja siirryimme pulloon. Paljon syliä kaipaava vauva sai nimekseen Veini.
Veini oli aina hyvällä tuulella, tyytyväinen siellä mihin hänet laitettiin turvaan. Itkiköhän se koskaan? Syliä hän kaipasi, vaan sitä ei pystynyt niin paljoa tarjoamaan sillä Veeti vei paljon aikaa. Soseet ostettiin suosiolla kaupasta.
Uusi koti oli kamala, ei viihdytty yhtään. Uusi oli jälleen löydettävä. Vuodenvaihteessa löytyi unelmatalo Hyvinkäältä, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Omalla pihalla oli helppo ulkoilla, siellä ei ollut muita ja sisällä oli tilaa temmeltää.
Aloimme eristäytymään muusta maailmasta. Arki alkoi tuntua aina vaan raskaammalta, oikeasti olin todella uupunut. Mamma haki välillä Veetiä heille leikkimään jotta saimme Veinin kanssa olla kahden. Neuvolasta suositeltiin Veetille leikkitoimintaa, eli kerhoa. Se kuulosti pelottavalle, mutta mut saatiin uskomaan, että siellä pärjätään myös haastavien lasten kanssa, joten suostuin. Suostuin Veinin tähden, en osannut ajatella omaa jaksamista lainkaan.
Kerhoa oli kaksi kertaa viikossa 3h. Veini sai tuon ajan leikkiä leluilla, Veetin leikki kun oli täysin erilaista.
Itse tein kotitöitä ja valmistauduin siihen, että kohta olen taas Veetin käytettävissä.
Kesäkuu 2011, en jaksa enää! Isäntä keksi, että saunomalla synnytys käynnistyy joten sauna päälle ja kalja auki. Siitä alkoikin supistukset, saunassa käväsin pikaisesti sillä eihän sairaalaan voi liian ajoissa mennä. Kalja jäi isännältä kesken.
Veetin hoitajalla kesti saapua paikalle ja matka Riihimäeltä Hämeenlinnaan oli kamala. Muistan kuinka vauhti tuntui kamalalta, mutta halusin äkkiä sairaalaan. Ovista sisään jossa kätilö tuumasi: ”Hyvä että vuorokausi ehti vaihtua niin ei mene maksua”. Ajattelin että makso mitä makso, tänne jotain helpotusta.
Rv 40+0, ”Ota sukista kiinni” se kätilö sanoi jonka jälkeen kohotti vauvaa ”poika tuli”.
Siis niin veljensä näköinen vauva! 4370g ja 52cm pitkä täsmällinen poika, jolle oli jo varattuna vain 56cm vaatteita.
Seuraavana iltana hoitaja tarjosi kylvetys- ja vaipanvaihto opetusta mutta enhän moista enää tarvinnut, minullahan oli vauva myös kotona. Hän kysyi myös olisiko muita toiveita johon vastasin, että lähdemme aamulla kotiin.
Imetys oli edelleen yhtä epämiellyttävää, imetin jälleen 3kk ja siirryimme pulloon. Paljon syliä kaipaava vauva sai nimekseen Veini.
Veini oli aina hyvällä tuulella, tyytyväinen siellä mihin hänet laitettiin turvaan. Itkiköhän se koskaan? Syliä hän kaipasi, vaan sitä ei pystynyt niin paljoa tarjoamaan sillä Veeti vei paljon aikaa. Soseet ostettiin suosiolla kaupasta.
Uusi koti oli kamala, ei viihdytty yhtään. Uusi oli jälleen löydettävä. Vuodenvaihteessa löytyi unelmatalo Hyvinkäältä, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Omalla pihalla oli helppo ulkoilla, siellä ei ollut muita ja sisällä oli tilaa temmeltää.
Aloimme eristäytymään muusta maailmasta. Arki alkoi tuntua aina vaan raskaammalta, oikeasti olin todella uupunut. Mamma haki välillä Veetiä heille leikkimään jotta saimme Veinin kanssa olla kahden. Neuvolasta suositeltiin Veetille leikkitoimintaa, eli kerhoa. Se kuulosti pelottavalle, mutta mut saatiin uskomaan, että siellä pärjätään myös haastavien lasten kanssa, joten suostuin. Suostuin Veinin tähden, en osannut ajatella omaa jaksamista lainkaan.
Kerhoa oli kaksi kertaa viikossa 3h. Veini sai tuon ajan leikkiä leluilla, Veetin leikki kun oli täysin erilaista.
Itse tein kotitöitä ja valmistauduin siihen, että kohta olen taas Veetin käytettävissä.
Kommentit
Lähetä kommentti